Pienen tauon jälkeen ajattelin kirjoitella omista ajatuksistani paastoon liittyen. Facebookissa ystäväni kilvan ilmoittavat aloittavansa fb-paaston ja toiset jättävät hiilarit paastonajaksi jne. Ja itse asiassa näin minäkin päätin, että sokerit saavat nyt jäädä yksin, jotta vatsani voisi paremmin. Fb-paastoa en kuitenkaan aloittanut, koska ajattelen, että fb:n kautta pidän ja koen yhteyttä (omasta mielestäni ihan oikeasti) moneen sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa en näe kovinkaan usein, tuskin koskaan.

MUTTA. Tein myös toisenlaisen paastopäätöksen, joka vähän liittyy Facebookiin ja tietokoneella käymiseen. Meillä pojilla (siis lapsillamme 11-, 10-, ja 6-v) on viikossa joka toinen päivä pelipäivä ja joka toinen pelitön päivä. Minä päätin, että tämän paaston ajan pidän pelitöntä (lue en istu koneella fb:ssä, sähköpostilla tms.) aikaa silloin, kun lapset ovat hereillä ja kotona. Jos vaadin heitä pois koneilta ja ruutujen äärestä ja ärisen heille, että nyt pitää tehdä jotain muuta, mennä ulos tai leikkiä tai soittaa tai leipoa tai piirtää tai... Niin millä sitten perustelen sen, että tämän kaiken komentamisen teen koneen äärestä. Olen siis päättänyt, että jos käytän konetta, käytän sitä poikien hereilläoloaikana ihan välttämättömään (mikä on aika vähän) ja sitten kun pojat on nukkumassa, voin olla koneella sen hetken, että nyt vaikka ehdin tämän blogin kirjoittaa.

No mitä tänään tapahtui: kaksi pojista halusi leipoa, molemmat eri asiaa. No eikun leipomaan. Iltapalalla meillä siis tarjoiltiin tänään Oton tekemiä mokkapaloja ja Aaron tekemää banaaniyllätystä. Ja siinä meni äidin sokeriton paasto, mutta totesin, että paasto on toista ihmistä varten, eikä ihminen paastoa varten. Joo, edelleen jatkan sokerittomalla silloin, kun se ei häiritse mukavan ajan viettämistä omien lasten kanssa. Olisihan se ollut vähän outoa, jos äiti olisi istunut iltapalapöydässä kuopuksen sytyttämien kymmen Kivi-tuikun loisteessa miehen tuomia tulppaaneja ihastellen ja todennut, että joo, ei äiti nyt maista teidän leipomuksia. No maistoin, ja banaaniyllätys oli muuten älyttömän hyvää.

Yksi paastopäätökseni liittyy ystäviin. Olen itse tosi huono kutsumaan ihmisiä kylään. Tämän paaston aikana olen päättänyt, että kutsun kaikki meille kylään. Siis paaston loppuun mennessä pitää saada sovittua kyläilystä kaikkien niiden kanssa, joista niin monesti ajattelen, että olisipa kiva nähdä. Että varo vaan, voit saada kutsun, jos et ehdi itse kutsua itseäsi.