Mihin kohtaan kirkkosalia sinä menet istumaan, kun menet jumalanpalvelukseen? Istutko takapenkkiin ja hiivit uloskin vähin äänin? Istutko aina samalle paikalle ja tiedät, kuka tulee viereesi istumaan ja tiedät myös, jos joku on jättänyt tulematta vakipaikalleen.

Itsekin tänään menin kirkkoon ja jäin sinne puolivälin takapuolelle istumaan. Ennen jumalanpalveluksen alkua kuitenkin näin seurakuntamme nuorimman luottamushenkilön istuvan sinne heti saarnatuolin alle, siis tosi eteen. Pitkään siinä arvoin, että kehtaako sitä nyt mennä tuonne eteen istumaan. Että ajattelevat vielä, että tekee numeroa omasta kirkossa käymisestään ja haluaa, että kaikki näkee. No menin kuitenkin.

Olen katsellut jumalanpalvelusta myös toiselta suuntaa, sieltä alttarilta liturgina ja saarnatuolista. Silloin minusta aina tuntui, että ihmiset ovat kauhean kaukana. Tuntui, että ei löydä sitä yhteyttä, jonka haluaisi kokea seurakunnan kanssa. Pappina olisin toivonut, että ihmiset olisivat tulleet rohkeasti eteen istumaan. No rippikoululaisethan sinne on käsketty. Mukava oli tänäänkin nähdä, että ainakin kaksi merkkejä keräämään tulleista myös lauloi virsiä mukana, vaikka eivät edes olleet niitä tutuimpia.

No, olen sitä mieltä, että ihminen saa tulla kirkkoon ja istua juuri sinne minne haluaa. Ymmärrän niitä, jotka eivät halua kätellä pappia lähtiessään ja niitä, jotka joka kerta harmittelevat, jos ei ole kirkkokahveja, jossa tapaa ihmisiä. Ja tunnistan myös sen, että hiljaa itsekseen yhdessä laulettuun virteen ja rukoukseen yhtyminen on välillä ihan riittävästi sosiaalisuutta kirkkoreissulle.

Mutta siitä ajatuksesta haluan päästä, että ajattelen toisen ajattelevan minun etu- tai takapenkkiläisyydestä jotain, koska todennäköisesti se joku ei niin ajattele. Ja jos muutkin papit kokevat olevansa Mäntsälän kirkon alttarilla kaukana vähän eristyksissä seurakunnasta, niin voin hyvin jatkossakin istua sinne lähemmäs ensimmäistä riviä.